”Pelottavia aikoja”: Kaikukammiot, valeuutiset ja vihapuhe poliittisesti aktiivisten nuorten puheessa

Tutkielma tarkastelee sosiaalisen median roolia demokratian toiminnassa ja demokratiaa koskevissa mielikuvissa tarkastelemalla lähemmin kolmea usein tunnistettua ongelmaa: sosiaalisen median kuplia ja kaikukammiota, valeuutisia ja disinformaatiota sekä vihapuhetta. Teemat jäsentävät hyödyllisesti sosiaalisen median ja demokratian suhteesta käydyn keskustelun eri ulottuvuuksia. Niistä on käyty myös paljon ajankohtaista, tutkimukseen perustuvaa keskustelua. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa suomalaisen poliittisen nuorisojärjestön edustajaa. Teemahaastatteluissa pohdittiin kolmea tarkastelun kohteena ollutta ilmiötä. Haastattelujen tavoitteena oli vastata kysymyksiin siitä, miten haastateltavat kuvaavat ja sanoittavat kaikukammioita, valeuutisia ja vihapuhetta, ja miten he ymmärtävät sosiaalisen median vaikutusten ja merkityksen näissä ilmiöissä. Näin piirtyy kuva siitä, millainen rooli sosiaaliselle medialle demokratian toiminnassa rakentuu. Haastattelujen perusteella kaikkien kolmen tarkastellun ilmiön juurisyyt ulottuvat sosiaalisen median ulkopuolella. Sosiaalinen media ei siis olen niiden (pää)syy. Sosiaalinen media on kuitenkin mahdollistanut ilmiöiden leviämisen nykyisiin mittasuhteisiin. Sosiaalinen media näyttäytyi ennen kaikkea välineenä, jota voidaan käyttää demokratian tukemiseen tai heikentämiseen. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että sosiaalinen media on usein valjastettu juuri demokratian kannalta haitallisten kehityskulkujen vahvistamiseen. Haastattelujen pohdinnoissa korostui myös yksilöiden vastuu. Yksilöisen katsottiin olevan osaltaan vastuussa siitä, mihin suuntaan hän omilla toimillaan vie sosiaalista mediaa. Deliberatiivisen demokratian näkökulmasta tarkasteltuna vaikuttaisimme uskovamme, että olemme kyvyttömiä käymään päätöksenteon edellyttämää julkista keskustelua ja harkintaa. Vaativan dialogin käyminen näyttää vaikealta ja julkisen harkinnan olennaiset tavoitteet jäävät toteutumatta. Tässä tutkimuksessa esille nousevan käsityksen mukaan uskomme jakautuvamme ryhmiin, jotka eivät välttämättä kohtaa ja altista itseään yhteiselle dialogille ja toisten mielipiteiden kuuntelemiselle. Vaarana myös on, että käymme keskustelua erilaisista tiedollisista todellisuuksista käsin. Lisäksi julkinen keskustelu ja harkinta voi olla vaillinaista sikäli, että sitä saattavat käydä vain muutamat äänet